29.11.2010

Joulua nro 2...

...tai ainakin talvea. Miksi kaikki tähän vuodenaikaan tehdyt koristeet tulee niin helposti luokiteltua joulukoristeiksi, vaikka niissä ei ole juurikaan mitään jouluun liittyvää? Kävin mökillä hakemassa askartelumateriaalia metsistä viime viikolla. Ehdin juuri päivää ennen suurta lumisadetta ja löysinkin metsästä vielä mm. varpuja. Mieheni työkalupakista hain loput materiaalit ja sieltä löytyi rautalankaa. Väänsin sitten rautalangasta kerrankin oikein tunteella ja tässä lopputulos:


Ajattelin tätä kranssia ulos roikkumaan meidän autokatoksen seinävalaisimeen, joka valaisee valkoiselle seinälle valokeilan. Tämä olisi ollut siinä tosi kaunis valkoista seinää vasten. Huomasin kuitenkin sitä hamppunarulla ripustaessani, että valaisimessa oli teksti: "Caution Hot". Siinä vaiheessa ei tarvinnut vääntää rautalangasta edes minulle, ettei ajatukseni ehkä ollut kovin toteuttamiskelpoinen. Niinpä kranssi pääsi lämpimiin sisätiloihin. Tässä vielä sen paikka:
 Paikka on sikäli mukava, että kranssi on lasin etupuolella, joten lasin takapuolella (joka on siis porrastasanne) voi rauhassa polttaa kynttilöitä, eikö tarvitse huolehtia siitä, palaako kranssi kynttilänliekissä vaiko eikö.

Matti kuk...eikun laukussa

Tämä vanhentuminen ei ota loppuakseen (yleensähän se pysähtyy jossain vaiheessa, eikö?). Taas oli viikonloppuna yhdet juhlat vanhenemiseeni liittyen. Olen tämän ikääntymiseni yhteydessä saanut paljon aivan ihania lahjoja, enkä aio teille niistä kaikista kertoa. Mutta tämä minun on pakko teille paljastaa. Sain laukun:
 Lahjan antaja oli huomannut, ettei minulla ollut varsinaista "hippalaukkua", niin kuin hän asian ilmaisi (en sitten tiedä, että kenen kanssa sitä hippaa on tarkoitus leikkiä, vaiko vain yleisesti juoksennella ympäriinsä tämän laukun kanssa...). No, paljastanpa, mitä laukun sisältä löytyi, niin ehkä sille "hipallekin" tulee hieman selitystä. Laukun sisältä tosiaan paljastui tällaista:
Minä en ole koskaan aikaisemmin omistanut taskumattia (yleensä se matti tosiaan majailee kukkarossa, mutta taskussa ei vielä koskaan ole ollut). Lahjan antaja oli ilmeisestikin sitä mieltä, että taskumatti oli kaikessa pinkkiydessään niin törkeä, että hänen oli pakko se minulle ostaa. No, kaikessa pinkkiydessään mielestäni se on aivan törkeän hieno! Ihmettelin hieman, että mikä tamponikotelo tuo toinen pinkki sitten on... Mutta niinpä tietysti!
Eihän sitä nyt pullonsuusta juoda! 
Tytöt: Onko ehkä pakko lähteä käymään pikkuisen viihteellä, että pääsee testaamaan näitä?

25.11.2010

Joulukortit ja sihteeri

Tänä vuonna yritykseni kannattaa suomalaista työtä ja etenkin käsityötä ja siksipä yritykseni nimissä lähtee asiakkaille sekä yhteistyökumppaneille itsetehdyt joulukortit. Pieni koe-erä on valmistunut ja olen siihen tyytyväinen. Tässä teille maistiainen:
Alarivissä kortti edestä ja ylärivissä takaa. 
Yläkuvassa siis joulukortit ja alakuvassa sihteeri, joka kovasti yritti olla avuksi korttien tekemisessä. Hän olisi kuitenkin vain repinyt korttipohjat, tunkenut koristetähdet printteriin sekä syönyt liimapuikot, joten pyysin häntä sillä välin hoitamaan puheluni, kun minä askartelin kortteja. Kalenterimerkinnät sekä -hälytykset ainakin lisääntyivät huomattavasti tämän projektin tuloksena.
*sihteerin kuva poistettu painoteknisistä syistä*

Tiedon lähteillä.

Sain työtehtävän, joka edellytti hieman opiskelua. Tai siis tiedon kaivelua jostain muistin syövereistä, koska kaikki Suomen Lakia koskeva tietohan sinne on opiskeluaikoina tungettu enemmän taikka vähemmän hyvään järjestykseen, mutta tähän hätään juuri nyt kaivattua yhtä pientä yksityiskohtaa en sieltä onnistunut houkuttelemaan esille... 

Nettiin siis. Siellähän kaikki tieto on. Siinä Finlexit ja Googlet savusivat, kun tuota kaivattua tiedon murusta koitin etsiskellä. Ei löytynyt. Ei mistään. Taikka Googlesta löytyi kysymykseeni kyllä vastaus. Ja toiselta sivulta toinenkin vastaus. Ikäväkseni toinen vastaus oli kyllä ja toinen ei. Ja molemmat lähteet sen verran arveluttavia, etten uskaltanut lähteä arpomaan, että kumpi saattaisi olla luotettavampi. 

Päätin siis mennä kirjastoon. Pitkästä aikaa ylipäänsä kirjastoon ja ensimmäistä kertaa paikalliseen 'kyläkirjastoomme' (taikka kaupunkihan tämä vissiin virallisen määritelmän mukaan on, mutta...no juu, palatkaamme aiheeseen..). Hieman jännitti, että löytyykö sieltä erikseen hylly, jossa lukee, että 'Oikeustiede', vai onko siellä hylly, jossa lukee 'Tietokirjallisuus' ja siinä sulassa sovussa kaikki tieteet ja vähän taiteetkin. Koin Positiivisen Yllätyksen! Sieltä löytyi hylly, jossa luki 'Oikeustiede'. Hyllystä löytyi myöskin useampi teos, jotka koskivat työtehtävässäni ilmennyttä (muisti)ongelmaa. 
Hyllystä osui silmiini lisäksi monta teosta, jotka mielenkiintoisuudellaan kilpailivat siitä, mikä niistä pääsee minun iltalukemiseksini. Siis juurikin siitä hyllystä, missä luki 'Oikeustiede'. Pysyin kuitenkin kovana, enkä antanut houkutukselle valtaa. Iltapuhteeni, tytön villahaalari, on vielä hieman kesken ja pakkaset kovenevat. Ei mitään syrjähyppyjä siis. Vielä. Kun villahaalari on valmis, saatan hiiviskellä uudestaan kirjastoon samalla hyllylle ja katsoa, vieläkö siellä on niitä houkutuksia...

Kaikki ongelmani ratkesivat tuolla yhdellä kirjastokäynnillä. Tai no, en löytänyt sieltä ratkaisua kylläkään krooniseen ajanpuutteeseen, mystisesti täyttyvään pyykkikoriin, imurin laiskuuteen enkä siihen, että kuka jatkuvasti likaa autoni. Aikaa ei kulunut koko kirjastoreissuun yhtä paljon kuin olin sitä ennen kuluttanut netissä yrittäessäni ratkaista kyseistä ongelmaa. Sain vahingossa myöskin aavistuksen raitista ilmaa (sekä vakuutettua itseni siitä, että en pidä lumimyrskyistä). Näin kirjastossa myöskin paikallista nuorisoa (olivat ilmeisesti lumimyrskyä paossa, en usko, että kirjoja etsimässä...) ja sain hyvät naurut. Taidan jatkossakin vierailla kirjastossa.

24.11.2010

Laukku, vihdoinkin!

Olin lauantaina Helsingissä ja yllättäen laukkuostoksilla. Tällä kertaa jopa lähdin kaupasta laukun kanssa! Uskomaton suoritus! Tosin seura oli erittäin hyvää ja sopivan yllyttävää, että sain kerrankin päätöksen tehtyä. Pitkän etsinnän tuloksena päädyin näinkin räväkkään ja erikoiseen laukkuun:
Olen kyllä erittäin tyytyväinen ostokseeni, vaikka monen mielestä kyseinen kantoväline saattaa vaikuttaa erittäin tylsältä. Minulla vaihtui vuosikymmen juurikin tässä äskettäin ja ehkä se on tämä ikä taikka muuten vain järkevyys, minkä takia tylsyyden sijaan näen laukussa ihan muita ominaisuuksia. Mielestäni laukussa yhdistyvät juuri sopivalla tavalla tyylikkyys, monikäyttöisyys, kestävyys sekä ajattomuus. Pisteenä I:n päälle (tästä riemastutte etenkin te, keiden mielestä tämä on tylsimpiä laukkuja, mitä olette koskaan nähneet) koen saaneeni samalla rahalla kaksi laukkua, koska päätynepparit avaamalla laukusta tulee erimallinen:
Loistavaa, eikö? 
Sanoinko jo, että olen kyllä tyytyväinen ostokseeni? Olen.

18.11.2010

Käsityötä ja kuppeja

Lapset nukkuvat, mies on treenaamassa. Minä saan rauhassa keskittyä iltateehen, croissantiin ja tytön villahaalarin viimeistelyyn. Ei niin seesteistä hetkeä, ettei jokin häiritsisi... 
Mulkoilen sivusilmällä kuppia ja lautasta ja pohdin samalla kuumeisesti, että miten niistä pääsisi eroon ja mikä astiasto olisi hyvä tilalle (ideoita otetaan ilolla vastaan!). Olen niin lopen kyllästynyt tuohon Illusiaan. En ole ikinä ollut erikoisemmin lilan ystävä, joten tuo astiasto ei suurimman osan aikaa miellytä silmääni lainkaan. Kaiken lisäksi vielä olen sen itse valinnut. Ja se oli pitkällisen harkinnan tulos. No, vähintään yhtä pitkään olen nyt miettinyt, että minkä hankkisin tuon tilalle. 
Illusian tuotanto lopetetaan vuoden vaihteessa ja se tieto sai minut pohtimaan asiaa uudestaan. Mitäs jos joskus tuleekin tilanne, että haluaisin Illusian takaisin? Sitten en enää voisi kävellä kauppaan ja ostaa sitä. Mitä jos, mitä jos, mitä jos... Mitäs jospas se Mitä Jos lopettaisi vierailunsa meillä...

Helmiä ja risuja ~*~

Olen ollut hieman puolikuntoinen ja flunssainen pian viikon (taas). Paljon olisi asioita, mitä pitäisi yritykseeni liittyen tehdä. En kuitenkaan jaksa keskittyä. Maanantaina eksyin Tiimariin ja tällaista tarttui mukaan:
Oikeanpuoleinen kranssi sydämineen ja tonttuineen on viimetalvinen lahja anopilta... Nyt se saa uuden ilmeen.

Tässä seuraavan päivän hääräilyn tulokset:
Keittiön tunnelmanurkkaus.

Sydän ja pallo.

Isot kynttilät seisovat vanhassa, mökin vintiltä löydetyssä puisessa astiassa, jolla on joku nimikin, jota en nyt juuri muista...asiaa paremmin tuntevat, pliis, kertokaa, mikä tuo on...? Yleensähän kynttilöissä on se suositusteksti, että "Poltetaan mielellään ikivanhassa, rutikuivassa, puisessa vadissa". Siitä huolimatta, taikka senpä vuoksi, laitoin astian pohjalle alufoliota, joka kuitenkaan ei ole kaikkein kaunein materiaali, jonka vuoksi peitin sen merisuolalla. En pärjäisi kovinkaan pitkälle sisustuksessa, enkä ruoanlaitossa ilman merisuolaa. Se on kyllä loistava keksintö. Jatkakaa mertemme suolaamista!
Pienemmät pöytäkynttilät löysivä paikan fammoltani perityistä sydämenmuotoisista kakkuvuoista, joita olen kymmenisen vuotta pyöritellyt keittiön kaapeissa, eikä kertaakaan ole tullut tehtyä näin pieniä kakkuja. No, tähän tarkoitukseen nuo ovat varsin oivat.

Tässä ruokapöytämme talvikoristusta. Toivoin joulupukilta viime jouluna kymmenen kuvassa näkyvää tuikkukiveä. Pukki toi kolme. Kysyin, että missä loput seitsemän ovat. Pukki vastasi, että olitko tosissasi, että haluat niitä kymmenen? Mistä lähtien pukilla on ollut oikeus muuttaa lahjalistan sisältöä? Kysehän ei nimittäin missään tapauksessa ollut siitä, että olisin ollut vain 3/10 kiltti... 

Tänään aamulla maa oli valkoinen! Talvi on ihanaa aikaa (jollei tarvitse lähteä ulos asioille kahden kipeän lapsen kanssa...). 
 Talvitunnelma tervetuloa!
Tässä vielä kuva keittiön talvitunnelmasta:

16.11.2010

AUTS!!!

Opin tänään, että auton oven väliin jäänyt peukalonkynsi mustuu hyvin nopeasti, vuotaa kohtalaisen paljon verta ja aiheuttaa melkoista meluhaittaa... Vahinko vain, että peukalo ei ollut omani, vaan 5-vuotiaan poikani. Huuto oli aivan kaamea ja sitä kesti noin tunnin. Tunnissa olimme jo käyneet terveyskeskuksen päivystyksessä, peukalo oli paketoitu "lumiukonsormeksi", kipulääkkeet alkoivat pikkuhiljaa vaikuttamaan ja olimme päässeet kotiin ruokailemaan (lakua alkupalaksi, tortilla pääruoaksi ja karkkia jälkiruoaksi). Alkuruoka ja jälkiruoka auttoivat kipuun niin hyvin, että sitten jo hymyilyttikin. Huomenna pitää mennä päiväkotiin näyttämään sormea :) Kuvamateriaalia ei tähän hätään ole tapahtuneesta. Jotenkin siinä ei tullut mieleen kaivaa kameraa esille...

15.11.2010

Kamomillan kruunu


Seurailen blogia I Lilla Kamomillas Villa ja Kamomilla arpoo kaksi kaunista kruunukorua lukijoiden kesken. Voit osallistua myös arvontaan ja tutustua Kamomillan erittäin kauniiseen blogiin tästä.

Rakas raskas raskaus

Luin aamulla lehdestä, että asiantuntija suosittelee meikkauskieltoa raskaanaoleville.

Suositellaan myöskin maallemuuttoa raskausajaksi. Raskausaikana juomavesi tulisi mieluiten hakea suoraan lähteestä (eikä 24 tuntia vanhempaa vettä suositella nautittavaksi, koska se ei ole enää elävää). Niin ja pesuvesi sieltä lähteestä tietysti myös. Luonnollisestikin sekä astioiden, vaatteiden että itsensä pesuun. Raskausaikana suositellaan käytettävän myöskin ainoastaan luomumateriaaleista valmistettuja värjäämättömiä vaatteita. Taikka vaihtoehtoisesti kulkemaan ilman vaatteita. Täten vältytään myöskin kuumuudelta, mikä on sinänsä hyvä asia, koska deodoranttiahan tietenkään ei tule käyttää. Ja koska itseään ei saa ehostaa, niin eipä myöskään huvita lähteä ihmisten ilmoille (mistä sitäpaitsi voi saada ties mitä kemikaaleja hengitysilman kautta...ihmiset kun käyttävät kaikenmaailman hajusteita niin paljon nykyään), jolloin kotioloissa ilman vaatteita kulkeminen ei edes herätä kanssaihmisissä ihan niin paljon huomiota kuin julkisilla paikoilla mahdollisesti saattaisi käydä.

Esikkoa odottaessani inkivääriä suositeltiin raskauspahoinvointiin ja maksaa ei saanut syödä. Tosikkoa odottaessani inkivääri kiellettiin raskaanaolevilta ja maksaa sai syödä kohtuullisissa määrin (niin kuin joku söisi sitä missään olosuhteissa kohtuuttomassa määrin...).

Mielenkiintoista nähdä, mitä seuraavassa raskaudessa saa syödä, juoda taikka polttaa. Vaiko eikö saa.
Tätäkään ei varmaan saisi tehdä: Seistä Itämeren vedessä ilman suojavarusteita. Siitä jos jostain tulee kemikaaleja...

Kivimaailma

Pidän puutarhanhoidosta. Taikka enemmänkin puutarhan suunnittelemisesta. En kykene kuitenkaan minkään kokonaisvaltaisen suunnitelman tekemiseen ja mieltymykseni vaihtelevat kurinalaisesta ja pelkistetystä japanilaistyylisestä puutarhasta aina juhannusruusujen ja omenapuiden valtaamaan mummolan puutarhaan...ja siltä väliltä löytyy monta tyyliä myöskin, jotka luonnollisestikin kaikki haluaisin pihallemme. Kaiken tämän yhdistäminen kauniilla tavalla ei liene mahdollista...?

Olen kyllä harkinnut sitäkin, että tekisin pihallemme "huoneita", joissa voisi olla erilaiset teemat. Näin saisin kaikkia haluamiani tyylejä "puutarhaamme", joskin lopputulos todennäköisesti olisi psykedeelisen sekava ja sellaista en voi sietää. Kerrottakoon tässä kohden, että tonttimme on 753 m² ja siitä n 200 m² peittyy talon, autokatoksen, laatoituksen ja terassin alle, joten "puutarhasta" puhuminen tässä yhteydessä on ehkä hieman liioittelua.  Tässä siis pyörittelen puutarhaunelmiani pääsemättä mitenkään  järkevästi asiassa eteenpäin. 

Olohuoneen ikkunan ulkopuolella meillä oli erittäin huonokuntoinen nurmikko. Sille oli pakko tehdä jotain! En halunnut siihen syksyllä kuihtuvaa kukkapenkkiä, vaan jotain muuta. Tässä lopputulos:
"Kivimaailmasta" tuli mielestäni mukavaa katseltavaa. Se myöskin vaihtaa väriä hieman sen mukaan, onko se märkä vaiko kuiva. Kuvia otettaessa oli juuri satanut. Märkänä mustat kivet ovat hyvin mustia ja vaaleanpunainen puro erottuu paremmin. Kuivana mustat kivet muuttuvat harmaiksi ja puro himmenee, eikä erotu valkoisista kivistä niin hyvin.
Yllä: Sinikatajan juurella kiuaskiviämme, jotka eivät mahtuneet kaikki kiukaalle.
Yllä: Vasemmalla pieni sinikataja ja oikealla jonkinlaatuinen sypressi. Kiven juuressa jäkälää.
Alla: Vasemmassa reunassa myöskin jonkinlaatuinen sypressi (olisiko ollut Lawsonin). Muistuttaa hyvin paljon tuijaa, mutta väri on enemmän tuollainen sinivihreä.

13.11.2010

Laukkufetissi...?

Minulla on laukkufetissi. Tai niin luulisin. En omista kylläkään paljon laukkuja, enkä yhtään Oikeaa LAUKKUA, jollaisia Tapiolan Stokkan laukkuosaston myyjän mielestä ovat Marc Jacobsit. 

Mutta olen jo pitkään (siis vuosia) kierrellyt katselemassa laukkuja. Melko paljonkin. Enemmän ehkä kuin mitään muita juttuja (yhteensä...). Olen haaveillut täydellisestä laukusta. Olen jopa ajatellut, että se saisi maksaa hieman enemmän kuin ne 50 euron laukut, joita lohdutuksekseni olen ostellut, kun Sitä Oikeaa ei ole löytynyt. En osaa määritellä Sitä Oikeaa Laukkua. En edes tiedä, minkä värinen se olisi. Tiedän vain, että tiedän sen, kun tapaan Sen.

Kävin torstaina Espoossa tekemässä pari asuntokauppaa. Taloudellisesti huomattavasti tuottoisampi reissu kuin maanantainen Helsingissä käynti. Meinasi tosin käydä niin, ettei tämäkään reissu olisi ollut taloudellisesti niin kovin tuottoisa. Odotin asiakasta hetken Tapiolan Stokkalla... En päässyt laukkuosaston ohi ja meinasi tulla kalliiksi se vartin odottaminen. Näitä hipelöin:
Kuvat kopioitu valmistajien Sequoia Paris sekä Longchamp sivuilta. Klikkaamalla kuva suurenee.

Vasemmalla Sequoia Paris Bohême...aivan ihanan pehmeää nahkaa, mutta olisin kaivannut siihen noita metallisia pyöreitä "solkia", mitä kahdessa keskimmäisessä on. Kaksi keskimmäistä Sequoia Paris Handle, joissa ne kaipaamani ihanat "soljet"...mutta näitäpä ei ollut nahkaisina, vaan nämä olivat kaikki kangaslaukkuja. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun minulla on musta samanlaista kangasta oleva laukku (siis sellainen 55 euron lohdutuskappale sekin), ja senpä takia nyt kaipaisin nimenomaan kunnon nahkalaukkua.

Kuvassa oikeassa reunassa Longchampin LM Handbag (Ref. 1258060). Jostain syystä ihastuin tähän, vaikkakin hevoskuviointi ei ehkä ole ominaisuus, mikä ensimmäisenä tulisi mieleeni unelmalaukkuni määritelmäksi. En osaa selittää tätä ihastumista. Niin vain kävi. Onneksi tässä kohtaa asiakkaani soitti ja minun piti poistua äkkiä takavasemmalle. Ilman laukkua. Taas.

Tunnustus...

Ai niin. Tarttuihan sieltä Gantilta muutakin matkaan kuin pelkät sohvan talvivaatteet. Eihän näitä voinut vastustaa...
Eiväthän lapsetkaan voi palella :) Poikamme 5 v on innoissaan liivistä, joka on erittäin muhkeaa toppaa. Vähän kuin ois isot muskelit! Oliskohan siellä ollut äidillekin sellainen sopivista paikoista topattu versio...

Lapsen näkökulma

Poikamme 5 v on hyvin innokas valokuvaaja. Tässä hänen näkemyksiään kodistamme:


Kuvat on otettu olohuoneesta käsin. Todennäköisesti lattialla sekä sohvalla maaten. Samanlaisia kuvia on yleensä aina 7-10 kappaletta peräjälkeen. Vakaa käsi, täytyy sanoa, että saa niin hämmästyttävän samanlaisia kuvia niin monta otettua :)

12.11.2010

Joulua Nro 1

Nyt se alkaa. Pikkuhiljaa. Joulun valmistelu. LL on ehdottomasti jouluihminen. Ilman turhaa vouhottamista. Joulussa parasta on pimeys, koska kynttilöillä voi silloin luoda ihanaa tunnelmaa. Sekä kiireetön yhdessäolo. Kenenkään ei tarvitse mennä mihinkään. Ja koleus, jota voi torjua glögillä sekä suklaalla. 

Tänä vuonna joulumme on valkoinen. Pääasiassa. Mutta tonttujen pääasiassa, eli lakissa, ei ehkäpä voi välttyä käyttämästä myös hieman perinteistä joulunpunaista. Palaamme siihen tuonnempana.

Tänään tein ensimmäiset jouluvalmistelut. Olin kyllästynyt näihin tauluihin, jotka ovat majailleet keittiömme yläkaappien päällä (niin paljon kuin Pariisia rakastankin...):


 Ja olin jo pitkään miettinyt, että mitä tekisin fammoltani perityistä pienistä pitsiympyröistä (joilla on minulle erityistä tunnearvoa, koska fammoni on ne omin käsin virkannut, eikä hän ole ollut enää pitkään aikaan täällä...).  Päätin tehdä niistä joulutaulut.

Ensin ajattelin laittaa taustaksi tumman harmaata kangasta (samaa, jolla sohvamme on päällystetty), mutta siitä tuli mielestäni liian synkkä. Jätin ensimmäisen version vielä toistaiseksi kuitenkin harmaaksi, jos vaikka mieli muuttuu. 

Huomaan, että ikää alkaa tulla (ihan pian alkaa neljäs vuosikymmen...), koska mm. pitsit ovat paljon lähempänä sydäntä kuin ennen.

Muhvi!

Oivoi! Tämä ihanuus tuli vastaan yllättäen uusimmassa Divaanissa (10/10). LL on hirvittävä vilukissa (jollette vielä sohvan talvivaatteiden villaisesta olemuksesta arvanneet...) ja tällainen vekotin olisi aivan ehdoton alkavaan talveen! Pistää vain hieman mietityttämään, että miten tämän kanssa ajetaan autoa taikka työnnetään vaunuja... Mutta ihanaakin ihanampi muhvi siltikin <3

Sillä välin...

...kun mietiskelen blogin aihetta tarkemmin, ajattelin varoittaa teitä GANTin ystävämyynnistä (seuraavan kerran ko. tapahtuma on vasta keväällä, joten ehditte tämän varoitukseni siihen mennessä jo unohtamaan). Varoituksen sana siis: Ysmyssä on hyvin kuuma ja jälkeenpäin yleensä iskee kylmä hiki, kun laskeskelee, että minkälaisen loven käynti aiheutti kukkaroon... Mieltä kuitenkin lämmittää ajatus siitä, kuinka paljon suurempi lovi olisi ollut, mikäli samat hankinnat olisi tehnyt normaalihinnoilla. Piipahdin siellä maanantaina ja sohvamme sai uudet talvivaatteet:

 
Aivan ihana ohuttaa 100 % villaa oleva liukuvärjätty torkkupeitto. Kuva ei ole mustavalkomoodilla otettu, vaan värit ovat todelliset.


Upea valkoinen villainen torkkupeitto <3 Sekä 65x65 villa/kashmir tyynynpääliset (joihin pitäisi jostain keksiä vielä sisätyynyt).


Musta paksua 100 % silkkiä oleva tyynynpäälinen mukavaksi kontrastiksi villaisille. Lisäksi kaksi mustaa harmailla liituraidoilla ja hapsuilla tehostettua villa/kashmir tyynynpäälistä, aivan unelman pehmeät!


Sohvan koko talvigarderoobi koko komeudessaan. Kyllä nyt kelpaa kääriytyä talven myrskyiltä piiloon katselemaan takkatulta sohvan nurkkaan <3

Kuvassa näkyvä sohvamme on Artekin ikiaikainen kulmasohva (ei liene enää tuotannossa), johon olemme uusineet pääliset (alunperin oli beessiä intianpuuvillaa, välissä oli meillä jo punainenkin...sen värin annoin aikoinaan jostain syystä mieheni valita ja hän on punavihersokea...). Lisäksi olemme maalauttaneet alunperin koivunvärisen (kolmessakymmenessä vuodessa jo melkoisesti kellastuneen) rungon valkoiseksi. Nyt sohva on kuin uusi ja niiiiiiiiiiiin paljon freesimpi, kuin kellastunut koivu!

10.11.2010

Aloitus...

Lilianna Lehdokki suunnittelee aloittelevansa bloggausta. Toistaiseksi suunnittelu on vielä vaiheessa ja aiheessa...niin, missä aiheessa. Siinäpä juuri suunnittelu tällä hetkellä jumittaa, että miten blogin aiheen määrittelisi. Tällä hetkellä aiheen määrittely ei ole tämän tarkempaa:
Kaikki, mitä liittyy naisen elämään. Naisen, jonka käyntikortissa voisi lukea:

Lilianna Lehdokki
OTM, LKV, vaimo, äiti, tytär, yrittäjä, sisustaja, vaatettaja, puutarhuri, pyykkääjä, kokkaaja, shoppaaja, mökinrakentaja, matkakuumeilija...

Rakkaalla lapsella on monta nimeä <3
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...